Uuden etsijöiden konferenssisessio

Uuden etsijät -hanke esittäytyi hienolla ja onnistuneella tavalla järjestäessään Maarit Leskelä-Kärjen organisoimana ja puheenjohtamana kahden session pituisen kokonaisuuden 1800-luvun tutkijaverkoston vuosikonferenssissa Helsingissä 29.1.2016.

Antti Harmainen kertoi Krimin sodan veteraanista, tunnetun kauppiassuvun jäsenestä Carl Robert Sederholmista (1818-1903), joka sotilasuransa jälkeen ryhtyi kirjoittamaan uusista uskonnollisista virtauksista.

Sederholm kirjoitti noin 20 teosta, jotka käsittelivät kristinuskoa, spiritualismia, teosofiaa ja yleistä uskontojen tutkimusta. Hänellä ei ollut kadettikoulua tieteellisempää koulutusta, mutta hänen kirjoituksensa kertovat laajasta perehtyneisyydestä alan kansainväliseen kirjallisuuteen. Keskeisempänä vaikuttajana uskontotieteen isäksikin kutsuttu Max Müller.

Harmainen osoitti aiempien tulkintakehysten – jotka asettivat Sederholmin joko osaksi kirkkokriittistä rintamaa tai uusien virtausten mukaan kääntyväksi tuuliviiriksi – paikkansapitämättömyyden. Sederholm vietti käytännössä koko aikuiselämänsä Suomen suurruhtinaskunnan ulkopuolella, joten hän ei osallistunut suomalaisiin kansallisiin tai kirkollisiin keskusteluihin.

Sederholm myös uskonnollisuutta ja henkisyyttä käsittelevissä teoksissaan oli hyvin johdonmukainen ja jo ensimmäisessä teoksessaan asetti ne kehykset, joiden sisällä myöhemmätkin työt liikkuivat. Hän oli ensimmäisiä, jotka esittelivät buddhalaisuutta suomalaiselle lukijakunnalle.

Kiinnostus spiritualismiin ja teosofiaan yhdisti Sederholmin Marjo Kaartisen esittelemään Vera Hjeltiin (1857-1947), joka oli monella tavalla yhteiskunnallisesti aktiivinen nainen. Hänen työtään ja elämäänsä ohjasi teosofinen, erityisesti Annie Besantin ajatusten värittämä velvollisuusajattelu. Yksi hänen elämänsä kohokohtia oli Besantin tapaaminen Tukholmassa 1904.

Kaartinen nosti esiin erittäin kiinnostavan tapahtuman vuodelta 1893, kun tunnettu meedio Madame d’Esperance vieraili Helsingissä ja järjesti useita seansseja. Erään seanssin aikana hänen kerrotaan osin dematerialisoituneen – tämä hyvin poikkeuksellinen tapahtuma herätti huomiota paitsi Suomessa myös tutkijoiden parissa. Tapahtuma onkin raportoitu erittäin tarkasti.

Itse kerroin kirjailija Kersti Bergrothin (1886-1975) tiestä pietistisestä, hartaan ja vakavan uskonnollisesta perheestä ja suvusta opiskeluaikojen uskontokriittisen ja ateistisen vaiheen kautta kiinnostukseen henkisistä todellisuuksista.

Myös Bergrothin kehitykselle Annie Besantin kirjoitukset olivat tärkeitä. Niiden myötä hän avautui henkisen maailman olemassaololle ja koki heräämiseksi kutsumansa kokemuksen, jonka myötä henkisestä maailmasta tuli hänelle todellinen.

Bergroth tutustui Rudolf Steinerin kirjoituksiin ja antroposofiasta tuli hänen maailmankatsomuksensa. Antroposofiasta kertoivat myös Julia von Boguslavski alustuksessaan Uno ja Olly Donnerien kirjeenvaihtoverkostosta ja erityisesti Uno Donnerin toiminnasta antroposofisessa liikkeessä niin Suomessa kuin muualla Euroopassa. Hänen myötävaikutuksellaan Suomessa vieraili 1920-1930-luvuilla useita keskeisiä antroposofisia vaikuttajia.

Jasmine Westerlund puolestaan keskittyi Olly Donneriin ja avasi informatiivisen kartta-aineiston avulla Ollyn  sekä Ollyn ja Unon matkoja Euroopassa. Heitä liikuttivat opiskelu, ystävät, liiketoimet, mutta erityisesti antroposofia ja terveydestä vaaliminen – hengen ja ruumiin tarpeista huolehtiminen.

—

Erilaiset kirjeaineistot muodostivat merkittävimmät lähteet suurimmassa osassa alustuksia. Ennen puhelimen yleistymistä kirjeet olivat keskeinen tiedonvälityksen muoto. Kirjeissä käsiteltiin hyvin arkisia asioita: hintoja, matkustamisen ongelmia tai matkasuunnitelmia, ruokaa, terveydentilaa, vaatehuoltoa tai käsikirjoitusten kohtaloa. Mutta kirjeissä saatettiin myös avautua yksityisistä asioista tai käsitellä syvällisiä hengentieteellisiä kysymyksiä.

Kirjeaineistot ovat palkitsevia ja informatiivisia, mutta ajoittain myös turhauttavia: paljon kirjeitä on kadonnut aikojen saatossa, paljon kirjeitä on myös tietoisesti hävitetty, ja usein kirjeenvaihdon toinen osapuoli jää mykäksi. Tilanne, jossa molempien kirjeenvaihdon osapuolien kirjeet olisivat päätyneet arkistoon, on valitettavan harvinaista.