Marjo Kaartinen

Olen kulttuurihistorian professori Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella ja samaisen laitoksen johtaja. Näissä tehtävissä minua haastaa mukavasti muun muassa henkilökunnan tutkimusedellytysten parantaminen. Johdan parhaillaan kahta hanketta: digitaalisiin ihmistieteisiin liittyvää Suomen Akatemian rahoittamaa konsortiota Profiling Premodern Authors sekä vihapuheen, vihan ja vainon ikiaikaisia kysymyksiä keskusteluttavaa Suomen Kulttuurirahaston rahoittamaa Argumenta-hanketta Vihan pitkät jäljet.

Olen työskennellyt yliopistolla vuodesta 1991 monenlaisissa opetus- ja tutkimustehtävissä. Opetukseni on painottunut metodiopetukseen ja toisaalta olen saanut opettaa paljon omasta erikoisalastani uuden ajan alun kulttuurihistoriasta. Se onkin ollut tutkimukseni pääfokus. Aloitin väitöskirjatutkimukseni Englannin reformaatioon liittyvällä aiheella ja tutkimukseni Religious Life and English Culture in the Reformation (Palgrave 2002) tarkastelee Henrik VIII:n ajan luostareiden lakkauttamiseen liittynyttä polemiikkia. Jo tässä väitöstutkimuksessa kiinnostuin erityisesti ruumiillisuuden ja sukupuolen kysymyksistä ja niiden parissa on sittemmin vierähtänyt useita tutkimusvuosia. Jälkimmäisestä syntyi esimerkiksi teos Arjesta ihmeisiin. Eliitin kulttuurihistoriaa 1500–1800-luvun Euroopassa (Tammi 2005) ja edellisestä muiden muassa Breast Cancer in the Eighteenth Century (Pickering & Chatto 2013).

Spiritualismin ja teosofian tutkimuksen pariin päädyin aivan sattumalta. Professori Kirsi Vainio-Korhonen vinkkasi minulle hyväksi tutkimusaiheeksi Vera Hjeltiä, sillä toivoin saavani tutkittavaksi jonkun, jonka parissa pääsisin pitkästä aikaa tekemään arkistotyötä. Hjelt vei mennessään jo vuosia sitten, mutta muiden töiden ohella pikkuhiljaa olen voinut myös hänen elämänsä tiimoilta viimein jo julkaistakin. Tarkoitukseni oli alun alkaen tehdä hänestä ja hänen ystäväpiiristään ryhmäelämäkerta, mutta Hjeltin elämästä yllättäen löytyneet spiritualistiset ja teosofiset virikkeet ovat kahmaisseet tällä hetkellä kiinnostukseni kokonaan. Hurmaannun historiantutkijan salapoliisintyöstä, ja sitä Hjeltin ja kumppaneiden kanssa olen päässyt tekemään niin, että välillä unohtuu mennä ajoissa nukkumaan.

Ensimmäinen tieteellinen artikkelini Vera Hjeltistä ilmestyi kesällä 2017 (Historiallinen Aikakauskirja 2(2017). Tämän jälkeen sain mahdollisuuden laatia artikkelin pohjalta myös englanninkielisen version. Se julkaistiin keväällä 2018 Approaching Religion -lehdessä.

Minulla on parhaillaan tekeillä monografia, joka sivuaa paljonkin Hjeltiä tarkastellessaan 1893–1894 Suomessa käytyä spiritismipolemiikkia. Keskustelu sai alkunsa englantilaisen Madame d’Espérancen Helsingissä pitämistä seansseista ja poiki varsinaisen mediahullunmyllyn. Tähän oli lähes verrattavissa vuosi 1897, jolle omistan teoksestani osan. Tarkastelen siinä antispiritismiä osana spiritualistista kulttuuria. Tavoitteeni on asettaa meedio Madame d’Espérance ja antispiritisti Faustinus rinnakkain – vähän niin kuin aikalaisetkin tekivät.

Tämä monografiani on tällä hetkellä tärkein harrastukseni ja sen parissa vierähtää ilta jos toinenkin jännittävissä merkeissä. Koetan myös pysyä edes vähän kärryillä tuoreen kotimaisen kaunokirjallisuuden suhteen. Pidän myös blogia, jonka päätarkoitus on ainoastaan pitää kirjoittaminen helppona ja mieluisana.

Asiasanat: Vera Hjelt, Madame d’Espérance, Faustinus, Annie Besant, teosofia, spiritualismi, antispiritismi, historia, sukupuoli, Helsinki, 1890-luku

Kotisivuni

Blogini

Tärkeimmät julkaisut hankkeen teemoihin liittyen:

• Vera Hjeltin teosofinen maailmantyö. Historiallinen Aikakauskirja 2/2017, 170–183.
• Vera Hjelt and the calling of theosophical universal work, 1894–1904. Approaching Religion 1/2018, 17–30.

Profile in English >>>