Esoteeriseen paikantuminen

Toisia todellisuuksia tarkastelleen seminaaripäivän lopun paneelikeskustelussa, johon yleisökin aktiivisesti osallistui, keskeiseksi ja paljon ajatuksia herättäneeksi teemaksi nousi tutkijan positioituminen ja suhde kummaan ja toisiin todellisuuksiin.

Tutkimuseettisesti ongelmallista on se, että tutkija on tutkimansa aiheen sisäpiiriläinen – jäsen tai harjoittaja – mutta jättää sen tutkimuksissaan sanomatta ja reflektoimatta. Toki tämä koskee kaikkea tutkimusta, vaikka korostuu marginaaliyhteisöjen tarkasteluissa. Wouter J. Hanegraaff kutsuu tätä religionismiksi ja näkee sen aitona ongelmana länsimaisen esoterian tutkimuksen piirissä.

Itseänikin on hämmentänyt se, miten monet Emanuel Swedenborgia tutkivat ovat jättäneet alustuksissaan tai artikkeleissaan pohtimatta tai sanoittamatta sen, että ovat esimerkiksi Swedenborgin nimeä kantavan kirkon pappeja tai Swedenborgin tutkimukselle omistautuneen yliopiston henkilökuntaa. Myös teosofiaa ja antroposofiaa käsittelevissä tutkimuksissa on joskus häilyvänä se, missä tutkimus päättyy ja uskonnon tai henkisyyden harjoittaminen alkaa.

Nykypäivään kohdistuvassa tutkimuksessa taas tutkijoiden magian harjoittaminen tai magiaa harjoittavien seurojen jäsenyys ei välttämättä näy millään tavoin magiaa käsittelevissä teksteissä tai alustuksissa. Sen sijaan uuspakanakentällä aktiivisesti toimivat tutkijat…