Esoteriaa Virossa
Viron uusi Kansallismuseo, Eesti Rahva Muuseum, tuo uudessa näyttelyssään vahvasti esiin uskonnon, uskonnollisuuden ja henkisyyden läsnäolon Viron historiassa. Vuonna 2016 vihityssä, arkkitehtonisesti vaikuttavassa museorakennuksessa on useita pysyviä ja vaihtuvia näyttelyitä. Yksi pysyvistä näyttelyistä, Kohtumised/Kohtaamisia, esittelee Viron historiaa ja elämää Virossa tavallisten ihmisten, arjen, kokemuksellisuuden ja tunteiden näkökulmasta. Mukana on paljon uutta museoteknologiaa, ääniä, aistimellisuutta, interaktiivisuutta.
Näyttelyssä käsitellään laajasti kristinuskon tuloa Viroon. Alakerran Uurali Kaja/Kaikuja Uralilta -näyttelyssä taas esitellään fennougrilaisten kansojen elämäntapaa, uskomuksia, rituaaleja. 1900-luvun Viroa esittelevä osuus Kohtaamisia-näyttelyssä toteaa, miten Viro on yksi vähiten uskonnollisia maita tällä hetkellä. Kirkkoihin kuuluu vähän ihmisiä, vaikka sekä ortodoksisuus että luterilaisuus elävät maassa ja kirkkorituaaleja käytetään. Muuten kirkoissa käydään vähän ja vain hyvin pieni osa kansasta sanoo kuuluvansa johonkin uskontokuntaan.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että uskonnollisuus tai henkisyys olisivat yksilöiden elämästä kaukana. Virossa elää vahvasti erilainen henkisyys ja erilaiset uskomukset sekä kansanperinne. Neuvostoajan uskontokielteisyys irrotti ihmiset kirkon piiristä, mutta 1980-90-luvuilla uudenlainen henkisyys sai paljon ihmisiä liikkeelle. Näyttelyssä tämä tuodaan kiehtovasti esiin kommentoimalla muun muassa esoteeristen ja herätysliikkeiden buumia 1900-luvun lopulla sekä uskoa esimerkiksi esinemagiaan tai terveyteen keskittyviin henkisiin oppeihin.
Näyttelyssä ei kuitenkaan tuoda esiin näiden liikehdintöjen aiempia juuria tai esimerkiksi mahdollista yhteyttä 1800-luvun lopun tai 1900-luvun alun esoteeriseen liikehdintään Virossa. Ilmeisesti Virossa ei vielä ole tehty paljon tutkimusta tämän ajan taiteilijoiden ja sivistyneistön suhteesta esoteriaan, vaikka virolaisessa 1900-luvun taiteessa on vahvasti näitä piirteitä. Yksi hankkeemme tavoite voisikin olla katsoa tarkemmin myös suomalaisten yhteyksiä Baltian alueelle ja sitä, miten esoteerinen liikehdintä kulki Suomenlahden yli aikana, jolloin näiden sukukansojen välinen yhteistyö ja vuorovaikutus esimerkiksi kansallisen liikehdinnän alueella oli olennaista.
Tallinnan Kumu-museossa talvella ollut virolaista dekadenttia taidetta 1900-luvun alussa esitellyt näyttely Kurja lillede lapsed. Eesti dekadentlik kunst piti sisällään myös juonteita, jotka viittaavat esoteriaan. Kuten tämä kuvassa oleva taiteilija Ida Adamsonin ilmeisesti vuosina 1938-39 maalaama ”Elutee” (R. Rohu ainetel). Taidehistorioitsijoitakollegan Kai Stahlin mukaan tämä voisi viitata kirjailija Richard Rohun romaaniin Elutee (Elämäntie, 1938). Paljon kiinnostavia johtolankoja! Adamsonia koskeva tutkimus on olematonta, mikä ei ole sinänsä poikkeuksellista varhaisten naistaiteilijoiden suhteen. Häneltä on jäljellä hyvin vähän teoksia, mikä on tietysti vaikuttanut tutkimuksen mahdollisuuksiin. Vain muutama maalaus on näiltä vuosilta jäljellä, sodan aikana Adamson pakeni Saksaan ja sieltä 1940-luvun lopulla Yhdysvaltoihin, hän kuoli Kaliforniassa 1989 lähes 90-vuotiaana.
Oliko Virossa tapahtunut esoteerisuus erilaista kuin Suomessa? Oliko suomalaisten ja virolaisten liikkeiden välillä vuorovaikutusta? Kulkivatko vaikutteet eri suunnilta? Virossa saksalaisyhteydet olivat voimakkaat 1900-luvun alussa, ja yhteys muuhun itäisempään Eurooppaan oli ehkä kiinteämpää kuin Suomessa. Tätä kaikkea ylirajaista liikehdintää ja maiden välillä tapahtuvaa vuorovaikutusta projektimme pyrkii tarkastelemaan – ehkä löydämme myös virolaisia tutkijoita hankkeemme yhteistyötahoiksi.
Jutun valokuvat: Maarit Leskelä-Kärki, Tallinna helmikuu 2018 ja Tartto maaliskuu 2018.
Yhteistyössä
Uuden Etsijät 