Aineistojen jäljillä Goetheanumissa
Olen viettänyt viime päivät Yleisen Antroposofisen Seuran arkistossa Sveitsin Dornachissa. Tulin tänne Suomen antroposofisten seurojen historiaa valaisevien aineistojen perässä, koska väitöskirjani tutkimuskohde on Suomen Teosofisen Seuran ja Suomen Antroposofisten Seurojen alkuvaiheet 1900-20-luvuilla. Antroposofinen liike vaikutti siihen aikaan laajalti ympäri Eurooppaa ja suomalaiset antroposofit pitivät yhteyttä täällä sijaitsevaan antroposofian keskukseen.
Kun Rudolf Steiner (1861-1925) perusti Antroposofisen Seuran Saksassa vuonna 1913, siihen liittyi heti myös satakunta suomalaista. Monet heistä olivat tutustuneet hänen ajatteluunsa teosofisten piirien tai lukemiston kautta ja ehkä myös kuulleet hänen esitelmöivän Helsingissä vuosina 1912 tai 1913. Koska Suomessa ei vielä ollut järjestäytynyttä antroposofista toimintaa, ne, joilla oli siihen mahdollisuus, matkustivat kuuntelemaan Steinerin esitelmiä ulkomaille, mm. Berliiniin, Münchenin, Wieniin ja Tukholmaan.
Vuonna 1913 Sveitsin Dornachiin ryhdyttiin myös rakentamaan Antroposofisen Seuran keskusta Goetheanumia. Ensimmäinen puusta rakennettu Goetheanum paloi uuden vuoden yönä 1922/23, jonka jälkeen paikalla tänään oleva rakennus rakennettiin sen tilalle. Uuden Goetheanumin materiaalivalinta betoni viestii Steinerin halusta pystyttää antroposofialle pysyvä maamerkki. Rakennuksen kustannukset katettiin lahjoituksilla, joihin myös suomalaiset antroposofit osallistuivat.
Vuonna 1923 Steiner uudelleenorganisoi seuran Yleiseksi Antroposofiseksi Seuraksi, joka siitä lähtien on toiminut kattojärjestönä muiden maiden paikallisille seuroille. Vuonna 1923 perustettiin myös Antroposofiska Sällskapet i Finland – Suomen Antroposofinen Seura, joka tosin pian jakaantui useammaksi seuraksi. Vaikka useimmat suomalaiset liittyivät johonkin näistä, oli yhteys Sveitsissä sijaitsevaan keskukseen edelleen tärkeä. Suomen antroposofisten seurojen puheenjohtajat Uno Donner, Johannes Leino, Edvard Selander ja Wally Homén pitivät jatkuvasti yhteyttä sinne, mm. saadakseen Suomeen vierailevia antroposofian opettajia. Lisäksi monet jäsenet matkustivat Goetheanumiin hakemaan vaikutteita ja seurustelemaan muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Keskuksen kautta antroposofiset aatteet henkisistä harjoituksista, eurytmiasta (ja muusta taiteesta), steinerpedagogiikasta, biodynaamisesta maataloudesta ja antroposofisesta lääketieteestä levisivät laajalti ja johtivat monenlaisiin paikallisiin sovelluksiin. Minä olen täällä jäljittämässä näitä suomalaisten antroposofien kansainvälisiä yhteyksiä.
Antroposofian historian tutkijalle tällä riittää tutkittavaa. Goetheanumissa sijaitsee seuran arkisto Goetheanum Dokumentation, jossa säilytetään mm. paikallisten seurojen kirjeenvaihtoa Yleisen Antroposofisen Seuran kanssa. Viereisessä Haus Duldeckissä sijaitsee Rudolf Steiner Archiv, jossa säilytetään Rudolf ja Marie Steinerin henkilökohtaista kirjeenvaihtoa. Kivenheiton päässä on myös Albert Steffen Archiv, jossa säilytetään Steffenin kirjeenvaihtoa. Hän oli Yleisen Antroposofisen Seuran puheenjohtaja Steinerin kuoleman jälkeen. Tutkijana sitä on kiitollinen, kun tällaiset yksityiset arkistot toivottavat tervetulleeksi ja avaavat ovensa ulkopuoliselle.
Yhteistyössä
Uuden Etsijät 