”Spiritism Amusante” – kurkistus taikuuden ihmeisiin
Teksti: Pauliina Räsänen, Art Teatro, hankkeen taiteellinen yhteistyökumppani
Uuden etsijät -hankkeen myötä olen päässyt toteuttamaan uusia tieteellis-taiteellisia aluevaltauksia suunnittelemalla mystiikkaa sisältävän taikaesityksen Spiritism Amusante, joka pohjautuu kulttuurihistorialliseen tutkimukseen ja vapaaseen taiteelliseen tulkintaan.
1800-luvun loppupuolella spiritismiä sisältäviä taikanäytöksiä markkinointiin lehdistössä laajalle yleisölle. Spiritismi vaikutti olleen muotisana, jota käytettiin tai jätettiin käyttämättä riippuen sanan positiivisesta tai negatiivisesta kaiusta suhteessa kohdeyleisön makumieltymyksiin. Koko perhe pienten lasten kanssa saattoi osallistua spiritistisiin istuntoihin pimennetyissä huoneissa. Näissä huoneissa tapahtui merkillisiä taikoja: aaveita leijui, esineitä katosi, instrumentit soittivat itsestään ja kuului selittämättömiä koputuksia.
Harry Houdini vaikutti omalla työllään spiritismi-termin murenevaan maineeseen, koska hän järjesti antispiritismiä sisältäviä kiertueita paljastamaan meedioiden käyttämiä tekniikoita. Meedioiden paljastaminen oli osa Houdinin markkinointitekniikkaa, mutta hän myös perusti ja organisoi taikapiirejä, joiden jäsenet sitoutuivat salaisuuksien hallussapitoon ja niistä vaikenemiseen. Spiritismi terminä ei koskaan hävinnyt taikuuden sanastosta, vaan sillä on edelleen vahva jalansija taikuuden terminologiassa. Taikureiden esittämät telepaattiset, spiritistiset ja ajatustenlukua sisältävät ihmeet mielletään nykyään lähinnä mentalismimagiaksi.
Spiritistinen kabinetti -illuusio, joka nähdään myös omassa showssani, oli Davenportin veljesten kehittelemä illuusio vuodelta 1873. Kabinetti oli usean taikuriesityksen loppuhuipentuma 1880–1890-luvun esityksissä. Naistaikuri Pauline Schmidt esitti koko Suomen kattavalla kiertueellaan kyseistä illuusiota nimellä Vihreä huone. Esitykseni nimen, Spiritism Amusante, lainasin hovitaikuri Sidonia Romanin kiertue-esityksen nimestä. Sidonia Romana esiintyi Suomessa vuonna 1891, mutta hänen henkilöhistoriastaan ei tiedetä juuri mitään.
Taikanäytökseni on vapaasti mukailtu esitys 1890-luvun tyyliin, johon olen etsinyt sisältöä ja inspiraatioita 1800-luvun lopun naistaikureiden, kahlekuninkaiden ja meedioiden repertoaarista. Ruotsalainen taikuri Thomas Andreassen selvitti 1890-luvun taikamysteerejä kanssani erityisesti Pauline Schmidtin repertuaarin pohjalta. Olen tutustunut myös aikakauden musiikkiin ja puvustukseen. Erityisesti Camille Saint-Saënsin säveltämä Danse Macabre auttoi minut löytämään ja tulkitsemaan aikakauden taiteessa voimakkaasti läsnäolevaa mystistä väreilyä. Taikurille välttämätön silkkinen silinteri-hattu löytyi lopulta Berliinin hattukaupan näyteikkunasta. Kuin omaan päähäni valettu vintage-hattu oli päätynyt putiikkiin vaihdossa. Rekvisiittoja ja taikatemppuja olen rakentanut itse ja yhdessä partnerini Slava Volkovin avustuksella. Spiritistisen kabinetin työsti metalliartesaani Jaakko Rajala sepänpajassaan.
Albert Einsteinin mukaan ”elämää voi katsoa kahdella tavalla: Uskoa, että ihmeitä ei tapahdu, tai uskoa, että jokainen asia on ihme.” Taikuudessa ja esoteriassa ihmisellä on psykologinen halu uskoa ihmeisiin.
Näytöspäivät:
5.6.2019 Donner-Instituutti, Turku, Approaching Esotericisim and Mysticism – konferenssin osallistujille (kantaesitys)
15.6 ja 24.8 Sielun silmä-näyttelyn yhteydessä, Tarvaspään ateljee, Gallen-Kallela -museo, Espoo.
4.7.–3.8.2019 Saariston sirkusfestivaalilla nähdään myös mystiikkaa ja taikuutta esityksessä Circus Sagittarius, ArtTeatro, Kustavi.
Esiintyjät:
Taikataiteilija Pauliina Räsänen, assistentti Slava Volkov.
Yhteistyössä
Uuden Etsijät 