Pekka Ervastin ajattelu Ruusu-Risti -lehdessä 1920-luvulla
Kulttuurihistorian oppiaineeseen syksyllä 2019 tekemäni kandidaatintutkielma käsitteli okkultistisen Ruusu-Risti ry:n julkaisemaa lehteä ja sen ydinviestejä 1920-luvulla. Suomeen vuonna 1920 perustettu Ruusu-Risti ry on osa suomalaista ja kansainvälistä teosofista verkostoa. Se ei kuitenkaan liity mihinkään kansainväliseen ruusu-ristiläiseen järjestöön, vaan on itsenäinen toimija. Yhdistyksen perustaja ja lehden päätoimittaja oli suomalaisen teosofian puuhamies Pekka Ervast (1875-1934).
Keskityin tutkielmassani Ruusu-Risti-lehden ensimmäiseen vuosikymmeneen 1920-luvulla. Tarkoituksenani oli selvittää, mikä oli lehden ydinviesti ja osaltaan myös pohtia sitä, mitä lehden julkaisutoiminnalla haluttiin saavuttaa. Ervastin rooli päätoimittajana ja yhdistyksen johtohahmona lienee vaikuttanut lehden sisältöön olennaisesti. Taustatyötä tehdessäni en löytänyt selontekoa lehden toimituskunnasta. Ervastin tuottamissa Toimittajalta–kirjoituksissa mainittiin lähinnä lehden toimitussihteeri, joka 1920-luvun aikana ehti ilmeisesti vaihtua toistuvasti. Lehden aloittaessa toimitussihteerinä toimi Aarni Kouta. Toimittajalta-kirjoitukset toimivat eräänlaisina lehden pääkirjoituksina. Ervast toi niissä esiin henkilökohtaisia tuntojaan, teosofisia uutisia maailmalta ja lehden ja yhdistyksen kuulumisia. Päätin kiinnittää huomioni erityisesti näihin kirjoituksiin.
Kansallismielisyys Ruusu-Risti-lehdessä
Toimittajalta-kirjoitusten lisäksi uskon Ruusu-Risti-lehden ydinviestin löytyvän Ervastin Kalevalaa käsittelevistä kirjoituksista. Ervast oli julkaissut jo vuonna 1913 teoksen Suomen kansallishaltia ja vuonna 1916 Kalevalaa teosofiselta kannalta käsittelevän teoksen Kalevalan avain. Lehteä varten tuotettu kirjoitussarja jatkaa Ervastin aiempia pohdintoja Kalevalan roolista kansainvälisesti merkittävänä eepoksena ja suomalaisten pyhänä kirjana. Erityisesti Suomen kansallisvaltion merkitys teosofisessa tulevaisuudessa nousi Ervastin pohdintojen keskiöön. Hän esitti toistuvasti uskomuksensa siitä, että Suomen kansalle tulee lankeamaan jokin erityistehtävä, joka toteuttamalla lunastetaan paikka muiden kansakuntien rinnalla.
Ervastin ajatusten kirjaimellisuuden voi toki kyseenalaistaa. Uskontohistorioitsija Per Faxneld kuvailee artikkelissaan ”Blavatsky the Satanist: Luciferianism in Theosophy, and its Feminist Implications”, kuinka myös teosofisen liikkeen kansainvälisellä johtohahmolla, H.P.Blavatskylla oli tapana verhota ajatuksensa allegorioihin ja käyttää liioittelua voimakeinona.
Ruusu-Risti ry – pyhäkkö Ervastille
Ruusu-Risti-lehteä ei ilmeisesti ole Suomessa tutkittu. Uuden etsijät -hankkeen Antti Harmainen on kuitenkin Pro Gradu -tutkielmassaan Modernin mystikot – teosofian ulottuvuudet Pekka Ervastin ja Eino Leinon maailmankuvissa 1902–1908 pohtinut Ervastin kiinnostusta teosofian kansallismielisiin piirteisiin. Harmainen argumentoi, että teosofiaa käytettiin 1900-luvun alun Suomessa nationalistisen ajattelun pohjana. Ervast oli erityisen kiinnostunut teosofisen kirjallisuuden sisältämistä rotu- ja kansallismyyteistä, joita hän omissa kirjoituksissaan yhdisti Topeliuksen ja Lönnrotin kansallisajatteluun.
1920-luvulle tämä kiinnostus oli hioutunut jo omaksi teosofian virtauksekseen. Ervastin kansallismielisyys ja kiinnostus Kalevalaan oli yksi syistä, joka lopulta ajoi hänet eroamaan Suomen Teosofisesta Seurasta ja perustamaan Ruusu-Risti ry:n. Yhdistyksestä ja sen äänenkannattimena toimineesta lehdestä muodostui pyhäkkö Ervastin kehittämälle teosofiselle suuntaukselle. Sven Krohn punnitsi Ruusu-Risti -lehdessä Ervastin ja tämän näkemysten merkitystä seuralle Ervastin 50-vuotisjuhlien aikaan lokakuussa 1925:
”Paljon tärkeämpää on, että me P.E:n sanomaa tarkoin itsenäisesti ja vakavasti punnitsemme ja että yritämme sitä elämässämme toteuttaa, sillä sitä se tosiaankin ansaitsee. Se on täynnä totuuden paatosta ja inhimillisen ponnistuksen synnyttämän tiedon rauhaa. Ammentaessamme siitä ammennamme todella ikään kuin tyhjentymättömästä lähteestä, lähteestä, joka ei tosin itsekylläiselle mitään anna, mutta joka sammuttaa totuutta etsivän sielun polttavan janon.”
Vieraillessani Ruusu-Risti ry:n yleisöluennolla marraskuussa 2019 minulle jäi sellainen vaikutelma, että Ervastin asema on yhä kyseenalaistamaton. Yhdistyksen toiminta vaikuttaa perustuvan Ervastin ajattelun ja kirjoitusten vaalimiseen. Yksikään uusi johtaja ei ole noussut Ervastin rinnalle, tai tilalle hänen kuolemansa jälkeen, eivätkä muut teosofiset virtaukset ole muuttaneet Ruusu-Ristin toiminnan suuntaa.
Kirjoittanut kulttuurihistorian opiskelija Emma Kataja.
Yhteistyössä
Uuden Etsijät 