G. I. Gurdjieff – länsimaiden ensimmäinen guru
H. P. Blavatskyn, Rudolf Steinerin tai Aleister Crowleyn kaltaisten suurten esoteerikoiden rinnalla G. I. Gurdjieff on yhä edelleen verrattain tuntematon hahmo.
Tämä on ymmärettävää ottaen huomioon sen, miten sekä Blavatskyn teosofia että Steinerin antroposofiakin pyrkivät suuruutensa vuosina tavoittelemaan mahdollisimman suuria ihmismassoja, kun taas Crowley kaikessa kiistanalaisuudessaan on vaikuttanut jo useammassa polvessa luovan alan lahjakkuuksiin aina The Beatlesista Led Zeppelinin kautta Marilyn Mansoniin ja Jay-Z:hen (!).
Gurdjieffin oppijärjestelmä, ”Neljäs Tie” tai yksinkertaisemmin ”Työ” (”The Work”) syntyi suljetun ympäristön tarpeisiin, tavallaan vastavirtakulttuuriksi länsimaisen esoterian valtavirran rinnalle. ”Työn” sisältö oli pitkään – ja on paikoin edelleen – salattu julkisuudelta, eikä Gurdjieffin oma kädenjälki – kuten 1293-sivuinen pääteos Beelzebub’s Tales to His Grandson – ole rohkaissut suuria massoja ajautumaan hänen aatostensa pariin.
Kaikesta salaperäisyydestään ja epäkäytännöllisyydestään huolimatta Gurdjieffin oppi – synkreettinen kokonaisuus, jonka taustalta paistavat ainakin suufilaisuuden, gnostilaisuuden, uusplatonismin ja ortodoksimystiikan vaikutus – jäi elämään. Unesta havahtumisen, inhimillisen tasapainon ja korkeamman olemuksen etsimisen teemat ovat puhutelleet etsijöitä vuosikymmenestä toiseen. Gurdjieffin ovat omaksi henkiseksi oppi-isäkseen tunnustaneet osittain ainakin mm. näyttelijät Bill Murray, John Cleese ja Terence Stamp, elokuvaohjaaja Peter Brook, runoilija Henry Miller ja muusikot Kate Bush ja Robert Fripp.
Gurdjieffia käsittelevä akateeminen tutkimus oli vuosikausien ajan marginaalista, mutta 2000-luvun puolella, ehkä osana laajempaa esoterian tutkimuksen aaltoa, on Gurdjieff herättänyt tutkijoiden mielenkiinnon. Hänen työnsä tasoja ja taustoja ovat tehneet tunnetuksi akateemisissa piireissä mm. Carole Cusack Sydneyn yliopistosta ja Steven Sutcliffe Edinburghin yliopistosta. Gurdjieffin filosofiasta kiinnostuneelle luvassa on tutkimaton aarreaitta, sillä toisin kuin monien muiden tunnettujen esoteerikoiden tapauksessa, hänen työtään ei ole tutkittu ja kanonisoitu loppuun.
Onpa Gurdjieff näkynyt viime vuosina maailmanpolitiikassakin: vuoden 2014 Krimin valtauksen ja Itä-Ukrainan sodan aikana lännelle tunnetuksi tullut venäläinen politologi Aleksandr Dugin on julkisesti tunnustanut Gurdjieffin yhdeksi lähteistään.
Gurdjieffin vaikutus näkyy myös suomalaisessa kulttuurissa. Paitsi että Gurdjieffin varhaisiin oppilaisiin kuulunut Leonid de Stjernvall oli suomalainen, ovat vuosien varrella yksi jos toinenkin suomalainen etsiytyneet hänen oppiensa seuraan. Vain muutamia mainitakseni ovat ainakin Jukka Kuoppamäki, CMX-yhtyeen A. W. Yrjänä, ministeri Pekka Haavisto ja romaanikirjailija Heikki Kännö ammentaneet Gurdjieffista omaan työhönsä.
Turun yliopiston kurssillani annan kuulijoille kattavan kokonaiskuvan G. I. Gurdjieffin elämästä – todellisesta ja spekuloidusta – hänen opistaan ja opetuslapsistaan, vaikutuksestaan populaarikulttuuriin, hänestä tehtyyn akateemiseen tutkimukseen ja vaikutuksestaan Suomeen. Kurssin päätteeksi käymme sumeilematta käsiksi Beelzebub’s Tales to His Grandsoniin.
Sielu on tehtävä, ei esine / näinhän me sovittiin!
Blogi-tekstin on kirjoittanut tietokirjailija ja tutkija Hippo Taatila. Uuden etsijät järjesti yhteistyössä Turun yliopiston uskontotieteen oppiaineen kanssa kurssin G. I. Gurdjieff: Länsimaiden ensimmäinen guru marraskuussa 2019, jolla Hippo Taatila luennoi.
Yhteistyössä
Uuden Etsijät 