Uuden etsijät -hankkeen radiohaastattelu

Uuden etsijät -hankkeen tutkijat Maarit Leskelä-Kärki, Nina Kokkinen ja Tiina Mahlamäki olivat Yle Puheen toimittajan Perttu Häkkisen haastateltavana. Ohjelma lähetettiin tiistaina 3.5.2016 otsikolla Esoterian vaikutus suomalaiseen kulttuuriin.

Ohjelma on kuunneltavissa YLE Areenassa: http://areena.yle.fi/1-3419868

Esoteeriseen paikantuminen

Nostetaan teksti pöydälle -blogissa kirjoitettu Toisia todellisuuksia tutkimassa -seminaarin paneelikeskustelua reflektoiva blogikirjoitus.

Nostetaan teksti pöydälle

Toisia todellisuuksia tarkastelleen seminaaripäivän lopun paneelikeskustelussa, johon yleisökin aktiivisesti osallistui, keskeiseksi ja paljon ajatuksia herättäneeksi teemaksi nousi tutkijan positioituminen ja suhde kummaan ja toisiin todellisuuksiin.


Tutkimuseettisesti ongelmallista on se, että tutkija on tutkimansa aiheen sisäpiiriläinen – jäsen tai harjoittaja – mutta jättää sen tutkimuksissaan sanomatta ja reflektoimatta. Toki tämä koskee kaikkea tutkimusta, vaikka korostuu marginaaliyhteisöjen tarkasteluissa. Wouter J. Hanegraaff kutsuu tätä religionismiksi ja näkee sen aitona ongelmana länsimaisen esoterian tutkimuksen piirissä.

Itseänikin on hämmentänyt se, miten monet Emanuel Swedenborgia tutkivat ovat jättäneet alustuksissaan tai artikkeleissaan pohtimatta tai sanoittamatta sen, että ovat esimerkiksi Swedenborgin nimeä kantavan kirkon pappeja tai Swedenborgin tutkimukselle omistautuneen yliopiston henkilökuntaa. Myös teosofiaa ja antroposofiaa käsittelevissä tutkimuksissa on joskus häilyvänä se, missä tutkimus päättyy ja uskonnon tai henkisyyden harjoittaminen alkaa.

Nykypäivään kohdistuvassa tutkimuksessa taas tutkijoiden magian harjoittaminen tai magiaa harjoittavien seurojen jäsenyys ei välttämättä näy millään tavoin magiaa käsittelevissä teksteissä tai alustuksissa. Sen sijaan uuspakanakentällä aktiivisesti toimivat tutkijat…

View original post 539 more words

Seminaaripäivä kuvina

Uuden etsijät -hanke järjesti onnistuneen seminaaripäivän 29.4.2016 yhdessä Kumma-verkoston, Mieli ja toinen -projektin sekä Selman kanssa.

Blogitekstit hautuvat vielä mielissä, mutta sillä välin voit tutustua päivään kuvien avulla täällä.

Esoteerisuus ja Kummat kokemukset: Toisia todellisuuksia tutkimassa

Uuden etsijät -hankkeen, Kumma-verkoston ja SELMAn tutkijatapaaminen

Perjantai 29.4.2016 klo 10–17, seminaarisali E221 (Turun yliopisto, Kaivokatu 12, Sirkkalan kampusalue, Minerva-rakennus)

Länsimainen esoteerisuus, spiritualismi, teosofia, antroposofia, magia, yliluonnolliset tai kummat kokemukset ja muut toisia todellisuuksia tarkastelevat, etsivät, kokevat ja kuvaavat ihmiset, yhteisöt ja ilmiöt ovat yhä useamman tutkijan kiinnostuksen kohteena. Kolmen tutkimusyhteisön tapaamisessa tarkastellaan eri näkökulmista sitä, mitä tutkitaan kun tutkitaan toisia todellisuuksia ja sitä, miten voidaan tutkia toisia todellisuuksia ja niitä kohti kurottuvia tai niitä kokevia ihmisiä ja yhteisöjä. Millaisia aineistoja ja lähestymistapoja käytetään? Mitä eettisiä ja metodologisia haasteita tällaisessa tutkimuksessa on?

10.15–11.00     Uuden etsijät -tutkimushankkeen tutkijat esittäytyvät

11.00–12.30

Kaarina Koski (TY): Esoteerisia piirteitä Mieli ja toinen -kirjeaineistossa

Nina Kokkinen (TY): Taide, esoteerisuus ja toiset todellisuudet.

Pekka Pitkälä (TY): Alkukieli, Kalevala ja historia – Sigurd Wettenhovi-Aspan toiset      todellisuudet

12.30–13.30     lounas (omakustanteinen)

13.30–15.00

Antti Harmainen (TaY): Historiantutkimus, esoteria ja spekulatiivinen materialismi

Marja Lahelma (Edinburghin yliopisto): Minän ja maailman suhde Ellen Thesleffin taiteessa

Jasmine Westerlund (TY) & Julia von Boguslawski (HY): Uno ja Olly Donner sekä              antroposofian maailma

15.00–15.30     kahvi (Seita ry)

15.30–17.00     Paneelikeskustelu: Metodologiset ja eettiset kysymykset esoteerisuuden ja kummien  kokemusten tutkimisessa

Kahvitarjoilua ja lounaan järjestämistä varten pyydämme ilmoittautumaan etukäteen sähköpostilla Ella Vihervuorelle esvihe[at]utu.fi viimeistään maanantaina 25.4.2016. Ilmoitathan samalla mahdollisesta erikoisruokavaliostasi.

Mieli ja toinen -projektin kotisivut: http://mindandother.com/finnish/

SELMAn kotisivut: https://selmacentre.wordpress.com/

Seminaaripäivän omat kotisivut: https://esoteerisuus.wordpress.com/

Uuden etsijöiden konferenssisessio

Uuden etsijät -hanke esittäytyi hienolla ja onnistuneella tavalla järjestäessään Maarit Leskelä-Kärjen organisoimana ja puheenjohtamana kahden session pituisen kokonaisuuden 1800-luvun tutkijaverkoston vuosikonferenssissa Helsingissä 29.1.2016.

Antti Harmainen kertoi Krimin sodan veteraanista, tunnetun kauppiassuvun jäsenestä Carl Robert Sederholmista (1818-1903), joka sotilasuransa jälkeen ryhtyi kirjoittamaan uusista uskonnollisista virtauksista.

Sederholm kirjoitti noin 20 teosta, jotka käsittelivät kristinuskoa, spiritualismia, teosofiaa ja yleistä uskontojen tutkimusta. Hänellä ei ollut kadettikoulua tieteellisempää koulutusta, mutta hänen kirjoituksensa kertovat laajasta perehtyneisyydestä alan kansainväliseen kirjallisuuteen. Keskeisempänä vaikuttajana uskontotieteen isäksikin kutsuttu Max Müller.

Harmainen osoitti aiempien tulkintakehysten – jotka asettivat Sederholmin joko osaksi kirkkokriittistä rintamaa tai uusien virtausten mukaan kääntyväksi tuuliviiriksi – paikkansapitämättömyyden. Sederholm vietti käytännössä koko aikuiselämänsä Suomen suurruhtinaskunnan ulkopuolella, joten hän ei osallistunut suomalaisiin kansallisiin tai kirkollisiin keskusteluihin.

Sederholm myös uskonnollisuutta ja henkisyyttä käsittelevissä teoksissaan oli hyvin johdonmukainen ja jo ensimmäisessä teoksessaan asetti ne kehykset, joiden sisällä myöhemmätkin työt liikkuivat. Hän oli ensimmäisiä, jotka esittelivät buddhalaisuutta suomalaiselle lukijakunnalle.


Kiinnostus spiritualismiin ja teosofiaan yhdisti Sederholmin Marjo Kaartisen esittelemään Vera Hjeltiin (1857-1947), joka oli monella tavalla yhteiskunnallisesti aktiivinen nainen. Hänen työtään ja elämäänsä ohjasi teosofinen, erityisesti Annie Besantin ajatusten värittämä velvollisuusajattelu. Yksi hänen elämänsä kohokohtia oli Besantin tapaaminen Tukholmassa 1904.

Kaartinen nosti esiin erittäin kiinnostavan tapahtuman vuodelta 1893, kun tunnettu meedio Madame d’Esperance vieraili Helsingissä ja järjesti useita seansseja. Erään seanssin aikana hänen kerrotaan osin dematerialisoituneen – tämä hyvin poikkeuksellinen tapahtuma herätti huomiota paitsi Suomessa myös tutkijoiden parissa. Tapahtuma onkin raportoitu erittäin tarkasti.


Itse kerroin kirjailija Kersti Bergrothin (1886-1975) tiestä pietistisestä, hartaan ja vakavan uskonnollisesta perheestä ja suvusta opiskeluaikojen uskontokriittisen ja ateistisen vaiheen kautta kiinnostukseen henkisistä todellisuuksista.

Myös Bergrothin kehitykselle Annie Besantin kirjoitukset olivat tärkeitä. Niiden myötä hän avautui henkisen maailman olemassaololle ja koki heräämiseksi kutsumansa kokemuksen, jonka myötä henkisestä maailmasta tuli hänelle todellinen.

Bergroth tutustui Rudolf Steinerin kirjoituksiin ja antroposofiasta tuli hänen maailmankatsomuksensa. Antroposofiasta kertoivat myös Julia von Boguslavski alustuksessaan Uno ja Olly Donnerien kirjeenvaihtoverkostosta ja erityisesti Uno Donnerin toiminnasta antroposofisessa liikkeessä niin Suomessa kuin muualla Euroopassa. Hänen myötävaikutuksellaan Suomessa vieraili 1920-1930-luvuilla useita keskeisiä antroposofisia vaikuttajia.

Jasmine Westerlund puolestaan keskittyi Olly Donneriin ja avasi informatiivisen kartta-aineiston avulla Ollyn  sekä Ollyn ja Unon matkoja Euroopassa. Heitä liikuttivat opiskelu, ystävät, liiketoimet, mutta erityisesti antroposofia ja terveydestä vaaliminen – hengen ja ruumiin tarpeista huolehtiminen.


Erilaiset kirjeaineistot muodostivat merkittävimmät lähteet suurimmassa osassa alustuksia. Ennen puhelimen yleistymistä kirjeet olivat keskeinen tiedonvälityksen muoto. Kirjeissä käsiteltiin hyvin arkisia asioita: hintoja, matkustamisen ongelmia tai matkasuunnitelmia, ruokaa, terveydentilaa, vaatehuoltoa tai käsikirjoitusten kohtaloa. Mutta kirjeissä saatettiin myös avautua yksityisistä asioista tai käsitellä syvällisiä hengentieteellisiä kysymyksiä.

Kirjeaineistot ovat palkitsevia ja informatiivisia, mutta ajoittain myös turhauttavia: paljon kirjeitä on kadonnut aikojen saatossa, paljon kirjeitä on myös tietoisesti hävitetty, ja usein kirjeenvaihdon toinen osapuoli jää mykäksi. Tilanne, jossa molempien kirjeenvaihdon osapuolien kirjeet olisivat päätyneet arkistoon, on valitettavan harvinaista.