Salatieteiden ja okkultismin suomalainen kulttuurihistoria
Uuden etsijät -hanke julkistaa keskeiset tuloksensa yhteisjulkaisussa, joka avaa uuden näkökulman suomalaiseen kulttuurihistoriaan
Uuden etsijät. Salatieteiden ja okkultismin suomalainen kulttuurihistoria (toimittajat Maarit Leskelä-Kärki ja Antti Harmainen, Teos) on monivuotisen tutkimushankkeen päätösteos. Koneen säätiön rahoituksella vuodesta 2018 toiminut Uuden etsijät. Esoteerisuuden ja uskonnollisuuden murros modernisoituvassa Suomessa on tarkastellut Suomen kulttuurihistoriaa 1800-luvun loppupuolelta sotien väliseen aikaan esoteerisuuden näkökulmasta. Hankkeemme näkökulma menneisyyteen on ollut monitieteinen, ja kuluneen neljän vuoden aikana hankkeen piiristä on julkaistu useita teoksia, jotka ovat valottaneet sitä, mikä on aiemmin ollut historiankirjoituksen sivussa.
Modernisoituva Suomi ja salatieteiden viehätys
Nyt julkaistava teos on puheenvuoro nimenomaan historiantutkimuksen kentällä. Teos antaa mahdollisuuden havaita ja ymmärtää, kuinka laajasta yhteiskunnallisesta ja historiallisesta ilmiöstä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen moninaisessa kiinnostuksessa salatieteisiin, okkultismiin, mystiikkaan on ollut kyse. Kirjamme avautuu kansainvälisen esoterian tutkimuksen näkökulmista käsin, mutta lähestymme ilmiötä kirjassamme aikalaiskäsitteiden kuten salatieteiden ja okkultismin kautta. Tällä haluamme korostaa teoksen historiantutkimuksellista näkökulmaa ja sitä aikalaiskokemusta, jota pyrimme teoksessa hahmottamaan.
Kirjassa suomalainen salatieteisiin ja okkultismiin liittyvä innostus nähdään osana 1800-luvun puolivälistä kiihtynyttä modernisaatiota. Teollistuminen, kaupungistuminen, teknologiset keksinnöt, kansallisvaltion idea, uudenlainen tiedonvälityksen kulttuuri ja kansalaisyhteiskunnan synty saivat myös yksilöt pohtimaan omaa paikkaansa yhteiskunnassa sekä itsen kehittämistä. Tunne tai kokemus jostain uudesta näkyi laajasti niin ajan sanomalehtien kielessä, kirjallisuudessa kuin eurooppalaisen taiteen teemoissakin. Suomen näkökulmasta on kiinnostavaa nähdä, miten läheisesti evankelisluterilainen kristinusko, sen arvot, kieli, tavat ja symboliikka kietoutui ajan salatiedettä, okkultismia ja esoteerista koskevien käsitysten ja mielikuvien rakentumiseen.
Historialliset henkilöt avaavat näkökulmia aikalaiskokemuksiin
Miten tämä uudenlainen henkisyys tavoitti Suomen ja erityisesti miten aikalaiset kokivat muutoksen ja miten he siihen vastasivat? Uuden etsijät viittaa kohteinamme oleviin ihmisiin, jotka eri tavoin etsivät suuntia ja ratkaisuja modernisoituvan kulttuurin solmukohdissa. Esimerkiksi kirjailijat, taiteilijat ja muusikot kuten J. H. Erkko, Aarni Kouta, L. Onerva, Sigurd Wettenhovi-Aspa, Sigrid af Forselles ja Ida Moberg, tai työväenliikkeen aktiivit kuten Hilja Pärssinen, Yrjö Kallinen ja Helmi Jalovaara avaavat kukin oman erityisen ikkunansa salatieteiden kulttuurihistoriaan. He kaikki etsivät vastauksia henkilökohtaisiin ja aikakautensa avainkysymyksiin, mutta jokainen omalla tavallaan. Heidän kauttaan pyrimme tavoittamaan mitä yhteiskunnassa ja kulttuurissa tapahtui.
Aivan erityinen kohde kirjassa on runoilija, kirjailija Aarni Kouta (1884–1924), johon liittyvä aineistolahjoitus tuli hankkeellemme aivan projektin alkuvaiheessa. Kouta on ollut aiemmin perin unohdettu kirjailija, johon perehtyminen on avannut uudella tavalla 1900-luvun alun kirjallisia verkostoja ja kirjailijoiden kytkeytymistä teosofiaan ja ruusuristiläisyyteen.
Perikunnan lahjoitus käsitti kirjeitä, käsikirjoituksia, elämäkerrallista aineistoa sekä valtavan määrän valokuvia, jotka ovat avanneet hankkeen jäsenille 1900-luvun alun kirjallista maailmaa: minkälaista oli elää, ajatella ja tuntea 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Osa valtavan rikkaasta ja inspiroivasta kuva-aineistosta, joka on ensisijaisesti Koudan toisen puolison Elsa Roschierin kuvaamaa, on saatu myös kirjaan esille. Tutkimustyö tämän aineiston parissa jatkuu varmasti tulevina vuosina, sillä Koudan kulttuurinen merkitys on laajempi kuin on aiemmin nähty. Koudan aineisto on tallennettu Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen arkistoon Turun yliopistossa.
Kahdeksantoista kirjoittajan yhteistuotos
Kirja koostuu yhteensä kahdeksasta laajasta artikkelista, joissa näkökulma tarkentuu henkilöhistoriallisesta aineistosta käsin. Artikkelien oheen kirjoitetut suppeammat tekstit avaavat ilmiöitä kuten jooga, kasvissyönti ja spiritismi sekä henkilöverkostoja päähenkilöiden ympärillä. Lisäksi teoksessa on toimittajien kirjoittama johdantoluku sekä teoksen päättävä epilogi, jossa reflektoimme hankkeemme merkitystä ja länsimaisen esoteerisuuden tutkimuksen näkökulman merkitystä historiantutkimukselle. Laaja kirjoittajajoukko edustaa koko sitä monitieteistä historiantutkimuksen, uskontotieteen, taidehistorian, musiikintutkimuksen ja kirjallisuudenhistorian tutkimuskenttää, jolla hankkeessa on operoitu koko ajan.
Uuden etsijät -teos on kulttuuritapaus, sillä se kertoo unohdetusta osasta Suomen kulttuurihistoriaa. Se näyttää piiloon jääneitä yhteyksiä ja kytköksiä. Teos myös osoittaa, miten suhde esoteerisuuteen muuttui vuosikymmenten myötä ja miten eri liikkeet muotoutuivat Suomessa ja saivat omia kansallisia piirteitä. Uuden etsijät tuo rikkaasti esiin ihmisiä, joita uudenlainen ajattelu maailmasta, henkisyydestä ja ihmisen osasta kosketti.
Kirjaa on saatavilla hyvinvarustetuista kirjakaupoista ja nettikirjakaupoista sekä Teoksen omasta verkkokaupasta (kirjasta on 25 e tarjous ajalla 7.11.-12.11.2021)
Uuden ja salaperäisen edessä
Uuden etsijät -hankkeen tuoreen näyttelyn avajaistapahtuma on torstaina 14.1.2021 Helsingissä Päivälehden museossa. Itse näyttely avautuu yleisölle rajoitusten vuoksi 1.2.2021. Näyttelyä on valmisteltu pitkään ja kiihkein suunnittelutyö ajoittui syksyyn 2020. ”Uuden ja salaperäisen edessä – kirjailijat ja esoteria modernisoituvassa Suomessa” avaa hankkeemme yhtä keskeistä juonnetta, eli kirjailijoiden ja kirjallisuuden merkitystä suomalaisen esoterian kulttuurihistoriassa. Näyttelyn keskeisen lähtökohdan on muodostanut hankkeen lahjoituksena saama kirjailija Aarni Koudan laaja kirjallinen ja visuaalinen arkistoaineisto. Osia siitä on nyt ensimmäistä kertaa esillä julkisesti.
eri tavoin esoteerisista virtauksista,
kuva: Päivälehden museo
Uuden ja salaperäisen edessä tarkastelee suomalaisten kirjailijoiden ja esoteerisuuden välistä kulttuurihistoriaa ja avaa näkymän siihen, miten suomalaiset kirjailijat avautuivat esoteerisuudelle. Kirjoittaminen merkitsi heille ammattia, yhteiskunnallista toimintaa ja elettyä arkea. Näyttely kertoo, miten niin tunnetut kuin marginaaliin jääneet kirjailijat kohtasivat esoteerisia virtauksia ja aatteita ja miten ne vaikuttivat heidän kirjoittamiseensa ja toimintaansa. Näyttely avaa näin unohdettua Suomen kulttuurihistoriaa. Näyttelyn lähtökohdat nousevat yksilöiden kokemuksista, ja esillä on niin tuttuja kirjailijoita kuten J.H. Erkko, Eino Leino, L. Onerva ja Edith Södergran, joita tarkastellaan uudesta näkökulmasta kuin monia enemmän unohduksiin jääneitä kuten Kouta, Helmi Krohn, Kersti Bergroth tai Olly Donner. Näyttely paljastaa rikkaan vaikutusten verkoston, kirjailijoiden merkityksen sekä kansainvälisten esoteeristen virtausten merkittävän vaikutuksen suomalaisessa kulttuurihistoriassa
Kutsumme kaikki kiinnostuneet näyttelyn avajaisiin, jotka näissä poikkeusoloissa tapahtuvat virtuaalisesti, osana Tieteiden yön tapahtumaa torstai-iltana klo 17 alkaen. ”Esoteerisissa iltamissa” näyttelyn teemoja valottavat Maarit Leskelä-Kärki, Antti Harmainen ja Tiina Mahlamäki sekä kirjoittamisen tutkija, FT Emilia Karjula.
Valitettavasti pandemiarajoitusten vuoksi yleisö pääsee näyttelyyn vasta helmikuun alussa. Mutta näyttely on koko kevään ajan esillä, joten se on varmasti aikaa nähdä! Mahdollisuuksien mukaan järjestämme kevään mittaan myös erilaista ohjeisohjelmaa näyttelyn rinnalla. Tietoa näistä löytyy jatkossa sekä museon sivuilta että Uuden etsijöiden kotisivuilta ja somekanavista.
Tutkimuksen harhapoluilla: Kuka oli salaperäisen ”Maailman äidin” maalari?
Eräänä harmaana joulukuun iltapäivänä istuin työpöytäni ääressä selaillen Kansallisgallerian kokoelmatietokantaa. Olin aloittelemassa uutta projektia, enkä oikein tiennyt, mitä edes etsin. Vieritin teoskuvia hajamielisesti ylös ja alas, kun yhtäkkiä jotain osui silmääni. Yhdestä maalauksesta minua kohti katsoi merkillinen androogyynihahmo. Kullanvaaleat hiukset reunustivat kalpeita, ovaalin muotoisia kasvoja. Sinisissä silmissä oli lempeä katse ja vienosti hymyilevä suu oli kuin roosansävyisellä helmiäispunalla maalattu. Voimakasta leukaa lukuunottamatta piirteet oli kuvattu naisellisen pehmeinä. Sommittelu muistutti läheisesti Kristusta maailman pelastajana esittävää Salvator mundi -aihetta. Näiden Kristus-hahmojen vakavissa kasvoissa on usein vähintään aavistus androgyniaa, mutta tietokoneeni näytölle ilmaantuneen miesnaisen olemuksessa oli jotain häiritsevämpää kuin renessanssiajan Kristuksissa. Minulle oli välittömästi ilmiselvää, että olin löytänyt esoteerisen taideteoksen.
Maalauksen vasemmassa alanurkassa erottui signeerauksen lisäksi muutakin kirjoitusta. Suurentamalla kuvaa sai näkyviin tekstin: ”My conception of the World Mother / John Forsell / Ojai 1937.” Kyseessä oli siis jonkun John Forsell -nimisen henkilön näkemys ”maailman äidistä”. Teostiedoissa tekijäksi oli mainittu Juho Forsell, syntynyt Ilmajoella 27.2.1853 ja kuollut 30.9.1939. Kuka oli tämä Juho tai John Forsell, ja miksi en ollut kuullut hänestä aikaisemmin? Uteliaisuuteni oli herännyt.
Suorittamalla muutamia hakuja sain helposti selville joitakin perustietoja. Teoksen tekijä oli syntymänimeltään Juho Mäkynen, tai tuttavallisemmin Jussi. Mäkysen Jussi oli lähtöisin vaatimattomista oloista Ilmajoelta, mutta sattuma oli heittänyt piirustuksesta kiinnostuneen pojan Helsinkiin senaattori O. R. af Schultenin juoksupojaksi. Itsekin taiteisiin harrastunut työnantaja huomasi pojan lahjakkuuden ja passitti tämän käsityökouluun, jossa saattoi opiskella myös piirustusta. Koulun johtajana toiminut arkkitehti Granholm ohjasi Mäkysen opinnoissaan eteenpäin maan korkeimpaan opinahjoon taiteen saralla, Taideyhdistyksen piirustuskouluun. Suoritettuaan koulun hyvin arvosanoin, Mäkynen jatkoi opintojaan Helsingin yliopiston piirustsussalissa Adolf von Beckerin johdolla. Siellä hän tutustui Albert Edelfeltiin, joka neuvoi tien Antwerpenin taideakatemiaan.
Professori C. G. Estlanderin järjestämän apurahan turvin Mäkynen opiskeli Antwerpenissa kolme vuotta ja valmistui vuonna 1879. Opinnot jatkuivat Pariisissa Carolus-Duran’n ateljeessa. Opettajansa ansiosta Mäkynen kiinnostui espanjalaisesta taiteesta ja muotokuvamaalauksesta. Taidemaailman pääkaupungissa torpparin pojasta kehkeytyi sujuvasti seurapiireissä liikkuva kielitaitoinen maailmanmies. Samalla vaihtui nimikin uuteen olemuksen paremmin sopivaksi John Forselliksi. Pariisin vuosina syntyivät alttaritaulut Kristuksen kirkastuminen Akaan kirkkoon ja Jeesus Getsemanessa Hauhon kirkkoon. Pariisissa oleskeli tuolloin myös Edelfelt, joka vuonna 1882 maalasi Forsellin muotokuvan. Äidille pari vuotta myöhemmin kirjoitetussa kirjeessä Edelfelt ei kuitenkaan puhunut kovin mairittelevasti taiteilijatoveristaan: ”Ack de uslingarne Wallenius och Forssell – hvilka horrörer de målat – de bli nog refuserade och begripa ej ens huru förfärligt det är som de målat.” Kirjeessä mainittu toinen henkilö oli Edelfeltin avustuksella taiteilijan uran alkuun päässyt kemiläissyntyinen Otto Wallenius (nimi esiintyy myös muodossa Vallenius, 1855–1925), joka myöhemmin luopui ammattitaiteilijuudesta, mutta saavutti sen sijaan menestystä oopperalaulajana.
Vuonna 1884 John Forsellin elämä sai seuraavan jännittävän käänteen, kun hän toistaiseksi tuntemattomasta syystä päätti matkustaa Amerikkaan. Uudella mantereella Forsell avioitui ruotsalaissyntyisen Emmy Helena Sjelvin kanssa. Pariskunta kierteli eri puolilla Yhdysvaltoja, mahdollisesti Johnin tekemien tilaustöiden perässä. Yhdessä vaiheessa he asuivat pitemmän aikaa Chicagossa ja myöhemmin Kaliforniassa. Vaimon kautta teosofia ja okkultismi astuivat vahvasti Forsellin elämään. Amerikan vuosista tiedetään vain vähän, mutta sitäkin kiehtovampia ovat nuo muutamat tiedonjyväset. Taiteilijan saama henkinen herätys muutti pikkuhiljaa myös taiteellisen suunnan, mistä Maailman äiti -teoskin kertoo. Kansallisgallerian kokoelmissa on sen lisäksi muutama hieman varhaisempi teos Forsellillta. Ne ovat kaikki melko taidokkaita mutta konventionaalisia muotokuvia ja henkilökuvia. Kiinnostavin on taiteilijan vaimostaan maalaama muotokuva (1891), jossa naisen vaaleat kasvot kohoavat esiin taustan mustuudesta. Valon ja pimeyden vahva kontrasti henkii esoteerista symboliikkaa.
Forsellin Amerikassa maalaamien muotokuvien malleina istuivat monet merkkihenkilöt, esimerkiksi Henry Steel Olcott ja Jiddu Krishnamurti. Olcott oli buddhalaisuuteen kääntynyt tunnettu teosofi, joka oli vuonna 1875 perustanut Teosofisen seuran yhdessä Helena Petrovna Blavatskyn kanssa. Sen jälkeen Olcott vietti suurimman osan elämästään Intiassa, mutta palasi ajoittain myös Yhdysvaltoihin. Krishnamurti puolestaan oli intialainen opettaja ja kirjoittaja, jonka teosofit Charles Leadbeater ja Annie Besant olivat löytäneet lapsena, ja jota he pitivät maailmanopettajan (Maitreya) välikappaleena, eräänlaisena uutena messiaana. Aikuistuttuaan Krishnamurti erosi Teosofisesta seurasta ja sanoutui irti messias-roolista, mutta jatkoi työtään itsenäisenä opettajana. Hän asettui asumaan Ojain laaksoon Kaliforniaan. Sinne päätyivät lopulta myös John ja Emmy Forsell. Eräiden lähteiden mukaan Forsell ei pelkästään ikuistanut Krishnamurtia kankaalle, vaan myös ystävystyi läheisesti intialaisen opettajan kansa. Kalifornialaisella hedelmätarhallaan Forsellit elivät luonnonläheistä elämää harjoittaen sekä maan- että hengenviljelyä.
Suurin piirtein tähän katkesivat selkeät johtolangat John Forsellin suhteen. Eteenpäin päästäkseen olisi pitänyt kaivautua paljon syvemmälle arkistojen uumeniin. Emmy Forsellista sen sijaan ilmaantui vielä yksi kiinnostava langanpää, jota päätin seurata. ”Mrs John Forsell” esiintyy The Divine Life -aikakauslehden maaliskuun 1915 numerossa ilmestyneessä artikkelissa ”All That Glisters is not Gold; or, Neo-Theosophy in America”. Julkaisun toimittaja oli Celestia Root Lang, The Independent Theosophical Society of America – yhdistyksen perustaja. Langin kirjoittamaa esoteerista kirjallisuutta on edelleen laajasti saatavilla, mikä kertoo hänen säilyttäneen suosionsa ainakin tietyn lukijakunnan keskuudessa. Amazonista olisi tilattavissa esimerkiksi henkistä evoluutiota käsittelevä teos Son of Man (1892).
The Divine Life -julkaisun kirjoitus oli jatkoa edellisestä numerosta ja käsitteli kysymystä Krishnamurtin asemasta mahdollisena uutena messiaana. Kirjoituksen yhteydessä oli julkaistu Langille osoitettu kirje, jonka allekirjoittaja oli suomalaiselta kuulostava Asser Kantanen. Kirjeessä mainitiin rouva Forsell, ”a prominent member of the Finnish Lodge in the Chicago Theosophical Association and a former leader of The Order of the Star in the East.” The Order of the Star in the East, eli Idän Tähden Järjestö oli Annie Besantin vuonna 1911 perustama kansaivälisesti toiminut järjestö, jonka tehtävänä oli valmistaa ihmiskuntaa maailmanopettajan saapumiseen. Kirjeen kirjoittaja oli kuitenkin sitä mieltä, että rouva Forsell oli mennyt liiallisuuksiin Maitreyan palvonnassaan: ”Mrs. Forsell in her devotion to the Lord Maitreya is an extremely busy woman preparing the way for his appearance, and it is my candid opinion that in her endeavour and ardent zeal to serve the great Lord Maitreya she is guided more by a fanatic frenzy than by good common sense.”
Kantanen kertoi kirjeessään myös pari viikkoa aiemmin Suomalaisen loosin kokouksessa sattuneesta tapauksesta, jossa rouva Forsellia hiilen ja suitsukkeen valmistuksessa avustanut suomalainen tyttö Selma Mannen oli tarjonnut Kantaselle hiiltä uhrattavaksi Maitreyalle. Kantasen mukaan tällainen toiminta oli häpeällistä noituutta, jonka harjoittaminen Teosofisen seuran loosissa oli täysin sopimatonta. Kantanen päätti kirjeensä seuraaviin sanoihin: ”Before I joined the Theosophical Society I never dreamed that slander, superstition, hypocrisy and cant were so prevalent in the Society as they really are at the present time – they seem to be one part of the program.”
Tutkimuksellinen harhapolkuni oli useiden mutkien kautta heittänyt minut keskelle amerikansuomalaisten teosofien keskinäisiä kiistoja 1910-luvun Chicagossa! Edessä avautui kiehtova uusi maailma, josta tätä ennen en ollut tiennyt juuri mitään.
***
Kuva: Juho Forsell, World mother (Madonna), 1937, Kansallisgalleria
Lähteet:
http://edelfelt.sls.fi/fi/brev/35335/paris-d-9-mars-1884/
https://www.keminmaa.fi/index.php?p=historia_2
Spiritistinen istunto vie 1890-luvun Helsinkiin ja Eurooppaan
Uuden etsijöiden tutkija, kulttuurihistorian professori Marjo Kaartinen julkaisi elokuussa laajaan arkistotyöskentelyyn pohjaavan kirjan 1800-luvun lopulla Suomenkin tavoittaneesta spiritismi-innostuksesta. 1890-luvun Helsinkiin saapui maailmankuulu meedio Madame d’Esperance ja erilaisia näytöksiä ja istuntoja järjestettiin niin pääkaupungissa kuin muualla. Kaartinen kytkee spiritismi-innostuksen laajan kulttuurihistorialliseen kontekstiin fin de sièclen modernisoituvassa Euroopassa, jossa erilaiset esoteeriset ja okkultiset liikkeet ja liikehdinnät saavuttivat paljon myös mediahuomiota ja koskettivat näin ihmisten arkielämää. Hän tarkastelee teoksessaan erityisesti Madamen sekä toisen kuuluisan mediahahmon, antispiritisti Faustinuksen elämää ja taustoja. Keitä nämä salaperäiset meediot olivat ja mistä he tulivat? Mitä spiritistisissä istunnoissa tapahtui ja miksi ne olivat niin suosittuja? Miten spiritismistä tuli valtavirtaa? Näihin kysymyksiin Kaartinen etsii vastauksia. Teokseen liittyy myös kotisivu, jonka teksteissä luodataan ilmiötä lisää ja kerrotaan muun muassa Elizabeth d’Espérancen henkimatkasta Pietarista Helsinkiin. Kirja on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantama.
Approaching Esotericism and Mysticism -konferenssin pohjalta julkaisu
Kesäkuussa julkaistiin vuoden 2019 kesäkuussa Donner-instituutissa pidetyn konferenssin pohjalta julkaisu sarjassa Scripta Instituti Donneriani Aboensis. Julkaisun toimittivat Donner-instituutin Ruth Illman ja Björn Dahla sekä Uuden etsijät -hankkeen Tiina Mahlamäki ja Maarit Leskelä-Kärki. Julkaisun artikkeleissa korostuvat konferenssin teemat eli esoteerisuus ja mystiikka, mutta myös erityisesti henkilöhistoriallisuus. Monitieteinen kirjoittajajoukko analysoi teksteissään erilaisten esoteeristen näkemysten ja käytäntöjen sekä eri mystiikan muotoja niiden kulttuurihistoriallisessa ympäristössään. Artikkeleissa keskitytään niin yksilöihin, ryhmiin kuin verkostoihinkin ja aineistoina on erilaisia tekstejä henkilöhistoriallisista aineistoista romaaneihin ja erilaisiin populaarikulttuurin ja taiteen muotoihin. Keskeisten esoteeristen ja mystisten ajattelijoiden vaikutushistoria näkyy teksteissä moninaisesti. Kirjoittajina on tutkijoita niin Suomesta kuin eri puolilta Eurooppaa. Voit perehtyä julkaisun artikkeleihin tarkemmin täällä.
Yhteistyössä
Uuden Etsijät 